More reviews…

And still there was Beck yet to come. Jälkeen virkistävän lyhyt siirtyminen, genre-sekoittaminen veteraani vastasi kyselyihin siitä, onko hän pelata ”Loser” — joka käynnisti hänet tähteyteen 26 vuotta sitten — avaamalla damn asetettu mitä on edelleen hänen suurin hitti, ja vain kasvoi hänen otteensa väkijoukkoon sieltä.

saumattomasti hyppien albumien välillä, Midnite Vulturesin elektropopista (”Mixed Bizness”) odelayn eklektiseen sample-heavy rockiin (”Devil’ s Haircut”) ja värien tanssiystävällisiin uurteisiin (”Dreams”), vaikuttava tyylillinen kirjo sai ihmisen haluamaan nauttia hetkestä ja kotiin päästyään kaivautumaan takaisin hiljaisempiin mutaatioihin ja Aamuvaiheeseen, joista kummallakaan ei ollut edustajia kokoonpanossa. Heidän poissaolostaan huolimatta oivallus, jonka he antoivat samoilta mieliltä, jotka nyt hallitsevat puoluetta, oli jokseenkin järkyttävä.

myös revisit-listalla paikan ansaitsee Sea Change, jonka” Lost Cause ”— parina korgis — coverinsa” Everybody ’s Gotta Learn Sometimes” Eternal Sunshine of the tahrattoman mielen lyhennetyn version kanssa-muodosti illan yksinäisen rennon, akustisen Stretchin.

kun koko bändin Tarmo pian palasi, jossain ”Dear Life”-kappaleen jylisevän pianovetoisen bOpin ja ”E-Pro”-nimellä tunnetun silppuri-a-Thonin one-two-pre-encore-lyönnin keskellä, väkijoukko kämmenellään, kun hän liikkui ympäri lavaa 20somethingin funky-itsevarmuudella, Beck esitti vahvan perustelun sille, että hänet kruunattiin aikansa lopulliseksi rocktähdeksi. Jälleen inspiroiva pohdintaa hänen merkittävä uransa, se osui kotiin, että ehkä kukaan muu elävä muusikko on niin menestyksekkäästi kulkenut niin monenlaisia musiikkia, ja ollut niin kiehtoo live teko. Paras analogi saattaa olla Mick Jagger 80 — luvun lopulla, samalla etäisyydellä työelämästään-vaikkakin vaihtoehtoisena versiona, joka tekee edelleen uskaliasta, tärkeää musiikkia.

palannut tauolta innostavalla otteella ”Where It ’ s At”, Beck kutsui Danielin Elvis Costellon ”Pump It Up” – kappaleesta henkiseen coveriin.”Lusikan edustaja jäi sitten kitaraan, kun juontaja toi Shultzin lavalle heidän kiertueensa nimikkokappaletta varten. Muistuttaen yhtä Alexin droogeista Kellopeliappelsiinissa ja liikkuen kuin musiikillinen apina, Shultz soljui hienosti Beckin erityisen kohonneen Pepin merkkiin-ja sai yhden haluamaan kuulla koko albumin yhteistyön näiden kahden välillä. Kaikki (mukaan lukien unseen show starters Sunflower Bean) sitten liittyi toinen, löysempi esitys ”missä se on”, jonka aikana Shultz löysi yhden jättiläinen yleisö-sitoutuminen ilmapalloja, jotka olivat tehneet tiensä lavalla, ja nopeasti piipahti sen vatsa floppi.

upea Sonic luovuuden ja showmaisuuden näyttö, triple bill oli sellainen show, joka saa hetkellisesti unohtamaan, että kukaan muu planeetalla tekee musiikkia. Vaikka muistinmenetys hälvenee pian, on kuitenkin kyseenalaista, luovatko paikalle kuulumattomat artistit kappaleita Spoon, Cage The Elephant ja Beck.